KKO:2010:54

Diaarinumero: S2008/595
Esittelypäivä: 11.1.2010
Antopäivä: 18.8.2010

A oli tehnyt testamentin, jolla hän oli määrännyt omaisuuttaan eräälle säätiölle. A oli myöhemmin ilmoittanut suullisesti useille henkilöille, ettei hän jätä tai halua jättää omaisuuttaan säätiölle. Testamentti oli A:n kuollessa ollut muuttamattomana hänen jäämistössään. Kysymys siitä, oliko A suullisilla ilmoituksillaan peruuttanut testamenttinsa säätiön osalta.

PK 10 luku 5 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli 17.10.2003 tehnyt testamentin, jolla hän oli määrännyt Ebeneser-säätiölle kaiken omaisuutensa, jota hän ei ollut osoittanut testamentissa muille. Lisäksi A oli testamentissaan määrännyt, että säätiölle menisi myös se omaisuus, jonka hän oli määrännyt ensisijaisesti veljelleen, mikäli veli ei eläisi A:n kuollessa.

A kuoli 21.12.2005. Varatuomari C määrättiin pesänjakajaksi hänen kuolinpesäänsä.

A:n ainoan lakimääräisen perillisen, 8.7.2006 rintaperillisittä kuolleen veljen leski B katsoi perinnönjakokokouksessa, että A oli testamentin tekemisen jälkeen selvästi ilmaissut, ettei testamentti vastannut A:n viimeistä tahtoa siltä osin kuin omaisuutta oli määrätty säätiölle, minkä vuoksi testamentti oli tältä osin tehoton.

Pesänjakajan päätös 19.10.2006

Pesänjakaja lausui, että testamentti voitiin perintökaaren 10 luvun 5 §:n nojalla peruuttaa kolmella tavalla, nimittäin samassa järjestyksessä kuin testamentin tekemisestä on säädetty, hävittämällä testamenttiasiakirja tai muulla sellaisella tavalla, joka selvästi ilmaisee, että testamentti ei enää vastaa testamentintekijän viimeistä tahtoa.

Ensisijaiseksi peruuttamistavaksi oli säädetty uuden testamentin tekeminen. Kaksi muuta mainitussa lainkohdassa tarkoitettua tapaa oli ymmärrettävä tilapäiskeinoiksi käytettäväksi silloin, kun todistajia ei ollut saatavilla tai testamentin tekemiselle säädettyä menettelytapaa ei voitu muutoin käyttää.

Testamentin tallellaolo erityisesti testamentintekijän hallussa muodosti olettaman testamentin voimassaolosta. Jotta tallella oleva testamentti voitaisiin katsoa peruutetuksi, edellytettiin nimenomaista selvitystä sekä testamentintekijän peruutustahdosta että sen ilmauksesta. Oikeusvarmuus ja perintökaaren 10 luvussa omaksutut muotovaatimukset edellyttivät tällöin, että testamentintekijä oli ilmaissut tahtonsa kahdelle todistajalle, jotka, ellei erityisiä vastasyitä ollut, olivat olleet samanaikaisesti läsnä.

A:n testamentti oli ollut tallessa hänen hallussaan. A oli omakätisesti kirjoittanut sille kuorelle, johon hänen testamenttinsa oli suljettu: ”Voimassa oleva testamentti tällä hetkellä 04/06-05”. Edelleen hän oli kirjoittanut mainitun lausuman alle: ”Testamentti tulee täydellisesti muutetuksi kesäkuussa 2005. A”. Myöhemmin hän oli lisännyt: ”tai elo-syyskuussa”. Pesänjakaja katsoi, etteivät mainitut kirjoitukset tarkoittaneet testamentin peruuttamista eivätkä edes muuttamista vaan ne ilmaisivat ainoastaan aikomuksia. A ei siten ollut kirjallisesti peruuttanut testamenttiaan. Pesänjakaja katsoi, ettei myöskään yhdestäkään esitetystä todistajankertomuksesta käynyt ilmi, että A olisi suunnitellut testamenttimääräyksensä peruuttamista niin, että hänen omaisuutensa lankeaisi veljelle.

Pesänjakajalle esitetty todistusaineisto osoitti, että A oli suunnitellut testamentin muuttamista ja pohtinut eri vaihtoehtoja testamentinsaajiksi säätiön asemesta. A ei kuitenkaan ollut saattanut näitä suunnitelmiaan päätökseen. A oli siten ollut vasta suunnitteluvaiheessa ja hänen suunnitelmansa olivat olleet muutossuunnitelmia, eivät peruuttamissuunnitelmia. Asiassa esitetty todistelu siten vahvisti testamentin tallellaoloon perustuvan olettaman. A ei näin ollen ollut peruuttanut testamenttiaan.

Näillä perusteilla pesänjakaja katsoi, ettei testamenttimääräys ollut tehoton ja että A:n omaisuus meni testamentin mukaisesti säätiölle.

Vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

B vaati perinnönjaon kumoamista ja A:n testamentin julistamista tehottomaksi siltä osin kuin siinä oli määrätty omaisuutta säätiölle. B lausui perusteluinaan, että A oli pettyneenä säätiön toimintaan maininnut testamentin todistajille ja testamentin toissijaiselle toimeenpanijalle sekä muille henkilöille, ettei hän halunnut jättää säätiölle omaisuutta lainkaan ja että hänen tarkoituksensa oli muuttaa testamenttia tältä osin. Testamentti ei säätiön osalta enää vastannut A:n tahtoa. A:n voimien heikentymisestä johtuen testamenttia ei kuitenkaan ollut muutettu kirjallisesti.

Säätiö vaati, että kanne hylätään. A oli kyllä suunnitellut testamenttinsa muuttamista, mutta ei siten, että hänen omaisuutensa olisi mennyt hänen lakimääräiselle perilliselleen eli hänen veljelleen. Testamentin tallellaolo A:n kuollessa oli johtunut joko siitä, ettei hän ollut löytänyt tarkoituksiaan paremmin vastaavaa testamentinsaajaa, tai siitä, että hän oli lopulta päätynyt testamenttaamaan omaisuutensa säätiölle.

Käräjäoikeuden tuomio 2.3.2007

Käräjäoikeus lausui, että testamentin peruuttaminen oli vapaamuotoinen oikeustoimi. Peruuttamistahtoa koskevan näytön oli kuitenkin oltava riidaton, jotta testamentti voitaisiin katsoa peruutetuksi.

Todistajien kertomuksista ilmeni, että A oli eronnut säätiön hallituksesta pettyneenä hallituksen puheenjohtajaan ja säätiön toiminnanjohtajaan sekä että A oli ilmoittanut usealle henkilölle, että hän tulisi muuttamaan testamenttiaan siten, ettei säätiö tulisi saamaan omaisuutta.

Todistajia kuultaessa oli ilmennyt myös, ettei A ollut halunnut jättää omaisuutta veljelleen enempää kuin testamentissa oli jo määrätty, mikä oli johtunut veljen korkeasta iästä. Käräjäoikeus tulkitsi todistajien lausumia siten, ettei A ollut tahtonut jättää omaisuutta myöskään veljensä vaimolle taikka tämän lapsille.

A:n tekemät merkinnät testamentin säilytyksessä käytettyyn kirjekuoreen tukivat todistajien kertomuksia, joiden mukaan A oli suunnitellut peruuttavansa säätiön hyväksi tekemänsä testamenttimääräyksen. A ei kuitenkaan ollut ennen kuolemaansa peruuttanut testamenttia miltään osin, minkä eräät todistajat olivat arvelleet johtuneen siitä, ettei hän ollut löytänyt sopivaa organisaatiota, jolle olisi testamentannut pääosan omaisuudestaan. Se, ettei A ollut muuttanut testamenttiaan, oli käräjäoikeuden mukaan saattanut johtua myös siitä, ettei hän ollut löytänyt säätiötä mieluisampaa testamentinsaajaa.

Käräjäoikeus katsoi, ettei näyttö A:n tahdosta peruuttaa testamentti ollut riidaton, ja hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannele Lindholm.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.5.2008

B valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa.

Hovioikeus lausui, että testamentin peruuttaminen ei ollut määrämuotoon sidottu oikeustoimi, mutta testamentin peruuttamisen tuli peruuttamistavasta riippumatta tapahtua tai tulla ilmaistuksi selvästi. Testamentti voitiin peruuttaa ensinnäkin laatimalla uusi testamentti testamentin muotomääräysten mukaisesti tai hävittämällä testamentti esimerkiksi repimällä, polttamalla taikka yliviivaamalla tai laatimalla asiakirja, josta ilmeni riittävän luotettavasti testamentin tekijän peruuttamistahto. Testamentti voitiin peruuttaa myös suullisesti, mutta tällöin näytön peruuttamistahdosta tuli olla riidatonta.

Riidatonta oli, että 17.10.2003 laadittu testamentti oli viimeinen A:n tekemä kirjallinen testamentti. A oli tässä testamentissa määrännyt säätiölle kaiken sen omaisuuden, mitä testamentissa ei ollut osoitettu muille. Testamentin sisältäneen kirjekuoren päälle A oli kirjoittanut ”Voimassa oleva testamentti tällä hetkellä 4.6.2005. Testamentti tulee täydellisesti muutetuksi kesäkuussa 2005 tai elo-syyskuussa”. A oli varmentanut lausuman allekirjoituksellaan. Asiassa oli lisäksi riidatonta, että testamentti oli ollut A:n hallussa muuttamattomana hänen kuollessaan 21.12.2005.

A oli ollut säätiön hallituksen jäsenenä lähes 50 vuoden ajan. Todistajien kertomuksista ilmeni, että suunnitelmat säätiön toiminnan muuttamisesta olivat aiheuttaneet suurta vastustusta hallituksen piirissä ja johtaneet myöhemmin A:n ja viiden muun hallituksen jäsenen eroon hallituksesta. Todistajien kertomukset osoittivat, että A oli kokenut erityisen raskaana hallituksen jäsenyydestä eroamiseen johtaneet tapahtumat, koska säätiö oli muodostanut A:lle elämäntehtävän. Todistajat olivat myös yhdenmukaisesti kertoneet säätiön toiminnan muutosten ja hallituksesta eroamisen johtaneen siihen, että A oli ilmoittanut muuttavansa testamenttiaan säätiötä koskevan testamenttimääräyksen osalta, ensimmäisen kerran ehti hallituksesta eroamisen jälkeen ja myöhemmin useassa eri yhteydessä. Todistajien mukaan A oli kertonut asiasta johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Todistajat olivat olleet vakuuttuneita siitä, että A oli jo tehnyt päätöksensä testamentin muuttamista koskevassa asiassa eikä ollut muuttanut käsitystään säätiössä käynneistään huolimatta. Viimeksi mainittua seikkaa tuki se, että A oli ollut ennen sairastumistaan laatimassa Patentti- ja rekisterihallitukselle sittemmin joulukuussa 2005 toimitettua kirjelmää säätiön hallituksen jäsenten eroon johtaneista syistä. Kahden todistajan kertomuksen mukaan A myös oli loka-marraskuussa 2005 ottanut heihin yhteyttä uuden testamentin laatimiseen liittyneissä asioissa ja tuolloinkin ilmoittanut, ettei jätä säätiölle omaisuuttaan.

Hovioikeus katsoi todistajankertomusten riidattomasti osoittavan A:n päättäneen peruuttaa testamentissaan olevan määräyksen jättää omaisuutta säätiölle. Kysymys ei todistelun perusteella ollut ollut pelkästään aikomuksesta muuttaa testamenttia, vaan jo tehdystä päätöksestä, jonka A oli useaan kertaan ilmaissut.

Oli selvää, että A:n tarkoituksena oli ollut muuttaa 17.10.2003 tehtyä testamenttia tekemällä uusi testamentti. Tämä ilmeni paitsi todistajien kertomuksista myös siitä, että A oli kirjoittanut testamentin kuoren päälle testamentin tulevan muutetuksi. Eräistä kertomuksista ilmeni, että A:lla oli ollut vaikeuksia löytää sopivaa yleishyödyllistä kohdetta säätiön tilalle. Oli pääteltävissä, että tämä ja A:n korkea ikä sekä voimien vähentyminen olivat hidastaneet uuden testamentin tekemistä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska testamentti voitiin peruuttaa myös vapaamuotoisella oikeustoimella ja koska henkilötodistelun perusteella oli katsotava A:n jo tehneen päätöksensä säätiötä koskevan testamenttimääräyksen osalta.

Myöskään se, että testamentti oli ollut A:n hallussa muuttamattomana lukuun ottamatta kuoreen tehtyjä merkintöjä, ei osoittanut, etteikö A olisi muutoin ilmaissut tahtonsa testamentin muuttamisesta. Henkilötodistelu huomioon ottaen kuoren päälle tehdyt merkinnät tukivat käsitystä siitä, että testamentti ei enää vastannut A:n tahtoa. Suhteellisen pian säätiön hallituksesta eroamisensa jälkeen A:n tekemillä merkinnöillä ei muussa tapauksessa olisi järkevästi selitettävissä olevaa tarkoitusta. Asiassa ei ollut ilmennyt, että A olisi ollut muuttamassa testamenttia muilta kuin säätiötä koskevilta osin. Tämä seikka oli ilmeisesti ollut vaikuttamassa siihen, että hän ei ollut hävittänyt testamenttia.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli selvästi ilmaissut, että testamentissa oleva määräys hänen omaisuutensa luovuttamisesta säätiölle ei vastannut hänen viimeistä tahtoaan.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja julisti A:n 17.10.2003 laatiman testamentin säätiötä koskevan testamenttimääräyksen tehottomaksi. Lisäksi hovioikeus kumosi pesänjakajan 19.10.2006 toimittaman perinnönjaon siltä osin kuin säätiötä koskevan testamenttimääräyksen oli katsottu olleen voimassa ja sen nojalla oli määrätty luovutettavaksi omaisuutta säätiölle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela (eri mieltä), Tuula Nousiainen ja Riitta Virolainen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Heikki Juusela lausui muun muassa seuraavan:

Perintökaaren 10 luvun 5 §:n mukaan testamentti tulee ensisijassa peruuttaa samassa järjestyksessä kuin testamentin tekemisestä oli säädetty. Perintökaari ja vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttivät testamentin tekemisessä äärimmäisen tarkkoja muotosäännöksiä. Testamentin peruuttamisessa edellytettiin siis ensisijaisesti samojen muotosäännösten noudattamista.

Toinen tapa peruuttaa testamentti oli testamentin hävittäminen.

Vasta kolmantena vaihtoehtona peruuttaa testamenttimääräys tuli kysymykseen se, että testamentintekijä muutoin selvästi ilmaisee, ettei määräys enää vastaa hänen viimeistä tahtoaan.

A:n kirjekuoren päälle kirjoittama lausuma osoitti, että kirjekuoressa olleen testamentin määräykset olivat olleet voimassa hänen nimenomaisen tahdonilmaisunsa perusteella ainakin 4.6.2005. Todistajien kertomuksista ilmeni, että riitaisuudet säätiössä olivat alkaneet jo keväällä 2004 ja jatkuneet vuoden 2005 kevääseen, jolloin A oli eronnut säätiön hallituksesta. Riitaisuudet olivat siis jatkuneet jo yli vuoden, kun A oli vahvistanut, että myös säätiötä koskevat testamenttimääräykset olivat edelleen voimassa.

A oli syksyllä 2005 kertonut usealle henkilölle tulevansa muuttamaan testamenttia säätiön osalta mutta hän ei ollut tehnyt muutosta ennen kuolemaansa. Todistajien kertomusten perusteella oli selvitetty, että A:n tarkoitus oli ollut muuttaa testamenttiaan ainakin säätiön osalta. Lopullista päätöstä hän ei kuitenkaan ollut tehnyt. Syynä tähän saattoi hyvinkin olla se, että hän ei ollut tiennyt, kenen hyväksi hän säätiön asemesta tekisi testamentin.

A oli vielä marraskuussa 2005 ollut siinä määrin hyvässä kunnossa, että hän olisi voinut laatia uuden testamentin. A:n hallussa oli koko ajan ollut 17.10.2003 allekirjoitettu testamentti. Hän olisi milloin tahansa voinut pyyhkiä yli säätiön osuudet testamentista, mutta hän ei ollut halunnut jostakin syystä tehdä sitä. A:n korkea ikä huomioon ottaen oli luonnollista, että hän oli koko ajan siirtänyt uusien testamenttimääräysten antamista eikä ollut pystynyt tekemään niiden osalta lopullista ratkaisua.

Yksistään testamentin tekijän ilmoitukset eri henkilöille siitä, että hän tulee muuttamaan testamenttia, eivät tässä tapauksessa olleet riittävä näyttö A:n viimeisestä tahdosta. Asia saattaisi olla arvioitavissa toisin esimerkiksi, jos A olisi lisännyt omakätisesti kirjekuoren päälle maininnan säätiölle annettujen määräysten peruuttamisesta. Tällaista merkintää hän ei kuitenkaan ollut tehnyt.

Mainituilla perusteilla eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni katsoi, ettei A:n tahto peruuttaa testamentti säätiötä koskevalta osalta ollut riidaton ja ettei siten ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Säätiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan säätiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti 11.1.2010 asiassa suullisen käsittelyn, josta laadittiin erillinen pöytäkirja.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on 17.10.2003 tehnyt testamentin, jolla hän on määrännyt Ebeneser-säätiölle kaiken omaisuutensa, jota hän ei ole osoittanut testamentissa muille. Lisäksi A on testamentissaan määrännyt, että säätiölle menisivät myös ne varat, jotka hän on määrännyt ensisijaisesti veljelleen, mikäli veli ei eläisi hänen kuollessaan.

2. Testamentti on ollut A:n kuollessa 21.12.2005 hänen jäämistössään kirjekuoressa, jonka päälle hän oli kirjoittanut: ”Voimassa oleva testamentti tällä hetkellä 04/06 -05. Testamentti tulee täydellisesti muutetuksi kesäkuussa tai elo-syyskuussa.”

3. B:n mukaan A on ennen kuolemaansa ilmoittanut suullisesti useille henkilöille, että säätiötä koskeva testamenttimääräys ei enää vastannut hänen tahtoaan, ja siten peruuttanut testamenttinsa säätiön osalta. Hovioikeus on B:n kanteen hyväksyen julistanut säätiötä koskevan testamenttimääräyksen tehottomaksi.

4. Korkeimmassa oikeudessa on säätiön valituksen johdosta kysymys siitä, onko A peruuttanut testamenttinsa säätiön osalta mainituilla suullisilla ilmoituksillaan.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

5. Perintökaaren 10 luvun 5 §:n 1 momentissa säädetään, että jos testamentin tekijä on siinä järjestyksessä, kuin testamentin tekemisestä on säädetty, peruuttanut määräyksensä tai jos hän on hävittänyt testamentin tahi muutoin selvästi ilmaissut, ettei määräys enää vastaa hänen viimeistä tahtoaan, on määräys tehoton.

6. Toisin kuin testamenttia tehtäessä ei sitä tai sen määräystä peruutettaessa säännöksen mukaan siis tarvitse noudattaa määrättyä muotoa. Edellytyksenä on ainoastaan, että peruuttaminen on ilmaistu selvästi. Säännöksessä tämän edellytyksen täyttävinä peruuttamistapoina on mainittu uuden testamentin tekeminen tai tehdyn testamentin hävittäminen. Ilmaisu voidaan kuitenkin tehdä muullakin tavoin ja siten myös suullisesti.

7. Testamentin tekijän jälkeen jäänyt ja kuolinhetkellä tallella oleva testamentti osoittaa lähtökohtaisesti tekijän viimeisen tahdon. Oikeuskäytännössä testamenttia ei olekaan yleensä katsottu peruutetuksi suullisten lausumien perusteella, jos testamentti on ollut tekijän kuollessa muuttamattomana tallella. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1949 II 432 testamentti kuitenkin katsottiin peruutetuksi testamentin tekijän mainittua useille henkilöille, ettei testamentti enää vastannut hänen viimeistä tahtoaan, kun testamentin tekijä ei ollut voinut hävittää testamenttia siitä syystä, että testamentin saaja oli ilmoittanut polttaneensa testamentin.

8. Myös sellaisessa tapauksessa, jossa testamentti on ollut tekijällään tallessa, väite peruuttamisesta voi menestyä, jos peruuttamisen voidaan osoittaa olleen testamentin tekijän viimeinen tahto. Peruuttamistahdonilmaisun merkitystä on siten arvioitava siitä lähtökohdasta, onko näytetty peruuttaminen tehdyksi sillä tavoin ja sellaisissa olosuhteissa, että se vastaa testamentin tekijän viimeistä tahtoa. Huomioon on tällöin otettava testamentin tekijän toimet ja mahdollisuudet toimia testamentin suhteen sekä testamentin voimassaoloon tai peruuttamiseen liittyvät olosuhteet muutenkin.

Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä esitetty todistelu

9. Suullisessa käsittelyssä on peruuttamisilmaisun antamisesta kuultu todistajina neljää säätiön hallituksessa A:n kanssa ollutta ja huhtikuussa 2005 siitä eronnutta jäsentä sekä A:n 17.10.2003 tekemän testamentin toista todistajaa ja erästä lakimiestä, jotka ovat olleet A:n läheisiä tuttavia. Todistajien kertomusten mukaan A, joka oli toiminut lähes 50 vuotta säätiön hallituksen jäsenenä, oli pettynyt säätiön hallintoon ja eräiden henkilöiden toimintaan säätiössä. Ristiriidat säätiössä olivat johtaneet siihen, että A oli huhtikuussa 2005 yhdessä viiden muun säätiön hallituksen jäsenen kanssa eronnut hallituksesta.

10. Säätiön hallituksesta yhtä aikaa A:n kanssa eronneiden neljän todistajan kertomusten mukaan A oli ilmoittanut heille useissa eri yhteyksissä, muun muassa välittömästi hallituksesta eronsa jälkeen ja käytyään marraskuussa 2005 Ebeneser-päivillä, ettei hän jätä tai aio jättää säätiölle mitään. Mainituista todistajista kaksi on kertonut A:n sanoneen myös, että hän tulee muuttamaan testamenttiaan tältä osin. Eräs todistajista on kertonut A:n kysyneen, oliko hänellä ehdotuksia testamentinsaajaksi säätiön tilalle.

11. A:n testamentin todistaja ja mainittu lakimies ovat niin ikään kertoneet A:n ilmaisseen useissa eri yhteyksissä, ettei hän jätä omaisuutta säätiölle. A oli pyytänyt mainittua testamentin todistajaa uudenkin testamentin todistajaksi, viimeksi 13.11.2005, jolloin A oli todennut asiasta sovittavan ennen joulua. A oli lokakuussa 2005 ilmoittanut mainitulle lakimiehelle, että hän ei ollut pystynyt päättämään, mille yhteisölle hän antaisi omaisuutensa säätiön asemesta. Marraskuun alkupuolella 2005 A oli soittanut hänelle ja ilmoittanut haluavansa tavata testamenttiasiassa vielä ennen joulua. A oli kuitenkin pian puhelinkeskustelun jälkeen sairastunut vakavasti eikä ollut enää ottanut yhteyttä.

Korkeimman oikeuden arviointi

12. A:n testamentin kirjekuoreen tekemän merkinnän mukaan testamentti on ollut voimassa ainakin vielä 4.6.2005 eli senkin jälkeen, kun A oli eronnut säätiön hallituksesta ja ilmoittanut eräille todistajille, ettei tule jättämään omaisuuttaan säätiölle. A:n testamentille tekemästä merkinnästä on siten pääteltävissä, ettei A itse ollut katsonut vielä peruuttaneensa säätiön hyväksi tekemäänsä testamenttimääräystä, vaikka hän oli sanotuin tavoin todistajille ilmoittanut.

13. Todistelusta ja myös A:n mainitusta kirjekuoreen tekemästä merkinnästä ilmenee, että hän on suunnitellut testamenttimääräystensä muuttamista ja siten aikaisempien määräysten peruuttamista tällä tavoin. Todistajana kuultu lakimies on katsonut, että A oli itse kykenevä laatimaan testamentin. Testamentti on ollut A:n hallussa, joten hän olisi myös voinut hävittää sen tai peruuttaa säätiön testamenttimääräyksen testamenttiin tekemillään merkinnöillä. On myös ilmeistä, että hän on tiennyt, mikä merkitys alkuperäisen testamentin säilyttämisellä olisi kuoleman sattuessa.

14. A:n todistajana kuulluille henkilöille kertomasta ilmenee sinänsä selvästi, että hänen tarkoituksensa ei enää kevään 2005 tapahtumien jälkeen ollut jättää omaisuuttaan säätiölle. Tällaisessa tilanteessa arvioitaessa sitä, oliko testamentin tekijä suullisesti peruuttanut testamenttinsa, voidaan huomioon ottaa myös se, missä määrin peruutuksen johdosta toteutuva omaisuuden jakotapa vastaa testamentin tekijän tahtoa. Tässä asiassa peruutuksen vuoksi tulisi sovellettavaksi lakimääräinen perimysjärjestys. Esitetyn näytön perusteella on kuitenkin selvää, että A ei ollut halunnut jättää omaisuuttaan enemmälti myöskään ainoalle lakimääräiselle perilliselleen eli veljelleen, koska tämä häntä useita vuosia vanhempana oli jo varsin iäkäs. Hän on etsinyt toista yleishyödyllistä yhteisöä testamentinsaajaksi, mutta ei ollut vielä sellaista löytänyt. Hänen toimensa testamentin määräysten muuttamisen suhteen viittaavat siihen, että hän on itse suunnitellut peruuttavansa aikaisemmat testamenttimääräyksensä vasta muuttaessaan testamenttia. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei hänen todistajille kertomansa, että hän ei tule jättämään omaisuutta säätiölle, ole vielä merkinnyt sitä, että hän olisi näillä ilmoituksilla peruuttanut säätiön hyväksi tekemänsä testamenttimääräyksen.

Korkeimman oikeuden johtopäätös asiassa

15. Siten Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi todistajana kuulluille henkilöille tekemillään suullisilla ilmaisuilla peruuttanut säätiön hyväksi tekemänsä testamenttimääräyksen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Pasi Aarnio, Timo Esko ja Pekka Koponen. Esittelijä Mika Huovila.