Tapauksessa oli kysymys siitä, ilmenikö A:n testamenttaustahto vuonna 2004 tehdystä yleistestamentista sekä oliko aikaisempi vuonna 1980 tehty testamentti tullut peruutetuksi uudella vuoden 2004 testamentilla. Riidatonta asiassa oli se, että A ei ollut tehdessään uutta testamenttia vuonna 2004 muistanut vuoden 1980 testamenttia. A:n kuolinpesää määrätty pesänjakaja oli todennut, että A:n vuonna 2004 tekemä testamentti oli kumonnut aiemman testamentin vuodelta 1980. Sen takia A:n perintö oli pesänjakajan mukaan mentävä hänen perintökaaren mukaisille perillisilleen.
Vuoden 1980 testamentissa A oli tehnyt määräyksen, jonka mukaan A:n omaisuus menee kahdelle yleishyödylliselle yhdistykselle. Yhdistykset vaativat käräjäoikeudelle lähetetyssä kanteessaan, että pesänjakajan ratkaisu kumotaan ja että A:n vuonna 1980 tekemä testamentti vahvistetaan olemaan voimassa yhdistysten hyväksi. Yhdistysten mukaan A ei ollut vuoden 2003 testamentilla peruuttaneet aikaisempaa testamenttiaan. A:n rintaperilliset kiistivät yhdistysten vaatimukset.
Käräjäoikeus painotti, että testamentin peruuttamisen oikeusvaikutuksia arvioitaessa oli otettava huomioon testamentin tekijän tahto. Käräjäoikeus totesi johtopäätöksinään, ettei asiassa ollut esitettyä näyttöä siitä, että A:n tahtona olisi ollut se, että hänen omaisuutensa perisivät hänen perillisensä. Toisaalta korkeimman oikeuden aikaisemmassa oikeuskäytännössä oli katsottu, että väitettyä testamentin peruuttamista on arvioitava siltä pohjalta, vastaako peruuttaminen testamentin tekijän viimeistä tahtoa.
Johtopäätöksenään käräjäoikeus lausui, ettei A:n vuonna 1980 laatima testamentti ollut tullut peruutetuksi tai kumotetuksi siltä osin kun siinä oli määrätty siitä, kenelle omaisuus oli menevä siinä tapauksessa, että B kuolee ennen A:ta. Käräjäoikeus hyväksyi kanteen, kumosi pesänjakajan ratkaisun ja vahvisti, ettei A:n vuonna 2004 laaditulla testamentilla ollut peruutettu tai kumottu vuonna 1980 laadittua testamenttia yhdistysten hyväksi tulevien määräysten osalta.
Korkein oikeus katsoi, että testamentin arviointi muuttuu toisenlaiseksi, jos testamentin tekijä aikaisemman testamenttinsa unohdettuaan ilmaisee uuden, koko omaisuuttaan koskevan testamenttaustahdon, jolloin testamentin tekijän viimeisen tahdon voidaan yleensä katsoa ilmenevän uudesta testamentista. Korkein oikeus katsoi, että A:n vuonna 1980 yhdistysten hyväksi antama testamenttimääräys on tullut peruutetuksi hänen vuonna 2004 tekemänsä testamentin perusteella.